Vihreä villapaita

Eilen se viimein valmistui! Ei se ihan ohjeen mukainen ole, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Työn alla oli siis Veera Välimäen Flare, joka muutti kyllä muotoaan matkan varrella. 

Aluksi siis laskeskelin silmukkamääriä ja kokoa, ja olinkin tehnyt mallitilkun kerrankin (jota esittelin aiemmassa postauksessa). Rinnanympärys jäi S ja M koon väliin, mutta päädyin jälkimmäiseen, koska käsialani on tiukkaa. Kauluksen neuloin 3 mm puikoilla ja jatkoin siitä eteenpän 3,5 mm puikoilla.

Tai niin luulin ensimmäisen vyyhdin loppuun.. Olin neulonut vartalo-osiota 4 mm puikoilla!! Muistan kyllä ihmetelleeni, että onpa paksunoloiset puikot ja neuloskin löysähkön oloista, mutta koska otin puikot 3,5mm paketista niin annoin asian olla. Siis kunnes aloin taas ihmettelemään asiaa kun työ eteni siihen asti, että pääsin sovittamaan (tietenkin liian isoa paitaa) ja mittasin vihdoin puikkokoon. Kuinka voikaan ihminen olla toope! 

No, ei siinä mitään. Pari rauhallista hengevetoa ja purkuun ja uutta yritystä kehiin oikeilla puikoilla. Sivulisäykset päätin tehdä joka 6. kerros, koska kerrostiheyteni ei ihan täsmännyt ohjetiheyteen. Kaikki näytti paremmalta ja pääsinkin etupuolen ainaoikein -helmaan asti ja sain sen pääteltyä. Onneksi tajusin sovittaa taas paitaa ja olla katkaisematta lankaa... 

Kaikki oli oikein istuvaa ja mallikasta vartalolisäysten alkamiseen asti. Loppuosa ei laskeutunut ollenkaan nätisti ja paita oli liian lyhyt, Paita päällä peiliin katsoessa lihoin hetkessä 20 kg. Syytän pitkää selkääni ja lyhyitä jalkojani, oma muottini ei vain sovi kyseisen mallisiin vaatteisiin. 

Ja taas purettiin. Edelleen taistelutahto oli kuitenkin vahva enkä lannistunut. Purin kainaloihin asti ja jatkoin neulomista ilman mitään lisäyksiä tai muotoiluja. Pituutta taisin tehdä ohjeesta poiketen viitisen senttiä lisää. Hihat tein täysin ohjeen mukaan ja niistä tuli kerralla sopivat.

Opin tästä projektista paljon ja sain lisää uskallusta jatkossa poiketa tarvittaessa ohjeesta. Kun me ihmiset ollaan kuitenkin niin erimallisia ja kokoisia. Jos sitä vain malttaisi ensi kerralla sovitella työtä hieman useammin. :)    

Malli: Veera Välimäen Flare

Lanka: Malabrigo Sock, väri Lettuce, kulutus 1005m/250g

Puikot: 3mm ja 3,5mm

Pinaattituorejuustopiirakka

Teen paljon piirakoita, koska niihin on helppo käyttää jääkaapissa lojuvat jämät. Pohjataikinaakin voi soveltaa lukemattomilla tavoilla, ja taikinaan löytyy käytännössä aina ainekset. Suolaisiin piirakoihin käy täytteeksi leikkelepaketin viimeiset viipaleet, aurinkokuivatut tomaatit, feta, parhaat päivänsä nähneet kasvikset ja sienet nyt ainakin. Makeisiin piirakoihin vastaavasti sopii pakkasesta viime talven marjat, hedelmäkulhossa nahistuvat omput ja jääkapin ikuisuushillot (4 purkkia bongattu omasta..).

Nämä somat minitomaatit teki aiemmin ostamani tomaatintaimi viimeisillä voimillaan.

Täytteen päälle tulevan seoksen voi myös soveltaa monista eri aineksista. Kananmunia toki pitää olla,mutta niitä löytyy käytännössä aina. Niiden lisäksi tarvitaan ruokakermaa, maitorahkaa, kermaviiliä, ranskankermaa, kuohukermaa tai tuorejuustoa. Makeaan piirakkaan lisäksi sokeria ja vaniljasokeria. Suolaiseen piirakkaan mausteita oman maun mukaan ja sekaan voi myös raastaa juustokannikan (se könttäpala, jota on mahdoton saada enää höylättyä leivän päälle..).  

Piirakat sopii hyvin vierasvaraksi tai yllätysvisiiteille, koska ne on todella nopea ja vaivaton tehdä. Eikä niissä voi juuri epäonnistua vaikka ei olisikaan paljoa kokkaillut.

Tänään tein pinaattituorejuustopiirakan, joka oli kova hitti myös miehen mielestä vaikka ei lihaa sisältänytkään. Päätin kirjoittaa ohjeen itselleni muistiin kerrankin, ja ajattelin sen täälläkin jakaa, jos tänne joku sattuisikin eksymään.

Suolaisiin piirakoihin teen yleensä voitaikinapohjan. Valmista taikinaakin voi käyttää.

Pinaattituorejuustopiirakka

Pohja:

125 g voita
3 dl vehnäjauhoja (pienen osan jauhoista voi kokeilla korvata esim. ruis- tai spelttijauhoilla tai leseillä yms.)
pieni tilkka kylmää vettä

Pilko voi pienemmiksi paloiksi ja nypi käsin jauhojen kanssa. Voi ei saa olla liian pehmeää, hetken sen annoin kuitenkin olla huoneenlämmössä. Lisää lopuksi pieni tilkka (pari rkl) kylmää vettä ja sekoita taikina tasaiseksi. Tiskaamisen helpottamiseksi laitoin piirakkavuokaan leivinpaperin alle. Levitä taikina vuoan pohjalle ja pistele taikinaan haarukalla reikiä. Laita pohja jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi,

Täyte:

Tuoretta pinaattia pussillinen (n. 150 g)
n. 15 cm pätkä purjoa tai pari sipulia
(Muutama kirsikkatomaatti piirakan päälle)

Pilko purjo tai sipulit ja pehmennä hetken aikaa pannulla öljytilkassa. Lisää huuhdotut ja hienonnetut pinaatit ja paista hetken aikaa kunnes pinaatit ovat pehmenneet.

Täyteseos:

3 kanamunaa
2 dl ruokakermaa
Puolikas purkki (ruohosipuli)tuorejuustoa (100 g)
Suolaa ja pippuria (itse unohdin maustaa, olisi hitusen kaivannut suolaa)

Sekoita seoksen ainekset keskenään.

Ota pohja jääkaapista. Levitä pinaattiseos pohjalle ja kaada ruokakermaseos pinaattien päälle. Halkaise kirsikkatomaatit ja asettele täyteseoksen pinnalle.

Paista 225 asteessa n. 30 min. Nauti lämpimänä!

Kaivolle koti

Pihaltamme löytyy kaivo, joka on ympäri vuoden kovassa käytössä, joten hankimme vesiautomaatin lihastyötä vähentämään. Sydäntalvella vedet piti kuitenkin edelleen nostaa kaivosta käsin seipääseen kiinnitetyllä ämpärillä (vaikka onhan tässä saunanlaittopuuhassa tietynlainen maalaisviehätys!). Viime talven alla jouduimme myös pari kertaa jännäämään onko vesiautomaatti ehtinyt jäätyä, kun yöpakkaset pääsivät yllättämään.

No ukko sitten innostui suunnittelemaan ja rakentamaan 'kaivopömpeliä', jonne vesiautomaatin saisi jemmattua ja suojaan pakkasilta.

Ja kyllä täytyy taas ihmetellä miten kätevä tuo on käsistään. Tässä pari projektikuvaa:  

Kattoa vailla.

Vimpan päälle ovi pitää tietenkin olla. Kahva ei ehtinyt kuvaan.

Valmis!

Maalia mökki toki vielä saa pintaansa, mutta maalaushommat saavat odottaa ensi kevättä. Mutta saadaanpas nyt kaivovettä letkusta ympäri vuoden!