Neuletakki.. kenelle ikinä mahtuukaan

Taas ovat puikot viuhtoneet niin että käsiä kramppaa. Ylellisen pehmeästä Malabrigo Sockista syntyi pieni neuletakki kohta 3 v kummitytölle (painava ehkä). Täytyy taas kerran ihmetellä miten pitkälle yksi vyyhti fingering/light fingering paksuista lankaa riittää. Tuntuu jo 3,5 mm puikot melko pölkyiltä kun on hetken aikaa pienemmillä puikoilla neulonut.

Kärsimättömään tapaani ei tietenkään kuulu mallitilkut, vaan luotan siihen että aina joku ottaja löytyy, etenkin lasten neuleille. Tai sitten laitetaan hyväntekeväisyyteen. Kunhan saa tehdä! 

Lanka ei vastannut tiheydeltään ohjeessa annettua tiheyttä, mutta otin ja posottelin menemään kolmevuotiaan kokoa sen kummempia laskutoimituksia tekemättä. 

Ja niinhän siinä kävi, että kovin pieneltä takki näyttää omiin silmiin (pituus kyllä täsmää ohjeen kokotaulukkoon), mutta kummityttö on kyllä hentoinen ja pieni itsekin. Mutta on se takki kyllä niin pieni.. onneksi ehtii tehdä toisenkin. 

Yritin eilen jatkaa miehen sukkia, mutta kädet eivät kestä neulomista nyt hetkeen. Eipä masennuta, vaan sitten virkataan! Seuraava projekti taas aloitettu. On tämäkin jonkinsortin maniaa, onneksi on kalliimpiakin harrastuksia! 

Ohje: Blue Macaw, Ravelrysta

Lanka: Malabrigo Yarn Sock, 855 Aguas

Puikot: 3 mm

Koko: 3T, mutta taitaa olla lähempänä parivuotiaalle

Kulutus: 90g

Eilen piti ennen töihin lähtöä tehdä ruokaa, mutta jotenkin taisi mennä reseptit sekaisin, koska uunista tuli omenapiirakka. Okei, tämä oli suunniteltu juttu, inspiraationa -30% laputettu lime-valkosuklaarahka. Ohje löytyi MTV3 blogista Elämä makeaksi. Käytin tavallisen sokerin lisäksi ruokosokeria ja vehnäjauhoista osan korvasin spelttijauhoilla. Aika makea tuli, mutta rahka toi makuun kivaa vivahdetta.

 

Orvokkien aika

Kuistilla pajuamppelissa roikkuva kanerva oli kuin salaa päässyt kuivahtamaan ja päävärinään oli ruskea. Jotain värikästä ja keväistä teki mieli istuttaa tilalle.
Ihanassa Kukkala -blogissa oli tehty kauniita asetelmia orvokeista lasiastioihin, ja orvokithan eivät kovasti pahastu vähän viileämmästäkään ilmasta.

Joten fillari alle ja paikalliseen puutarhakauppaan hakemaan kukkasia. Haluan kannattaa paikallista toimintaa ja kyseinen paikka on mukavan lähellä (mikä on erittäin kätevää, yleensä kun päähänpistot pitäisi saada heti toteutettua!)

Amppeliin keräsin katteeksi lehtikuusen jäkäläisiä käpyjä ja sammalta (sokkelin ympäriltä piti poistaa, joten hyötykäyttöön pääsi). 

Toinen setti syntyi lasikulhoon, jolla ei keittiössä enää tahtonut sijaa löytyä. Leikkasin eilen vielä vatukkapensaat lyhyemmäksi ja pääsivät oksanpalaset nekin hyötykäyttöön katteeksi. 

Possut kaivoin liiterin vintiltä talviteloilta ja ne pääsivät pihalle röhkimään. 

Kaverilla on melko hypnoottinen katse..

Pitäisi opetella valokuvausta/sommittelua/asettelua, kun kaikilla on niin kauniita kuvia blogeissaan. Tässä taas tulee se oma kärsimättömyys esille, kun kuvat vaan täytyy äkkiä saada räpsityksi. 

Seuraavaksi palataan pihalta sisälle neulehommiin, pysykää mukana!

Sadonkorjuuta odotellessa

Raparperi on kasvanut aivan silmissä, ja uusiakin nuppuloita puskee kuorikatteen läpi. Voisikohan kyseessä olla Luonnonvarakeskuksen etsintäkuuluttamat punamaltoiset raparperit..? Omenapuut ovat ainakin hyvin vanhoja, ne näkyvät tontin vanhoissa kaavakuvissa.

 
Viime syksynä istutetut säälittävän ruippanat musta- ja punaherukkapensaat ovat myös osoittaneet vahvoja elonmerkkejä! 

 Seppo -sepelkyyhky pönöttää hartaasti pesässään kuusessa, vielä seuraillaan mihin tilanne kehittyy. Mustarastas on ominut Sepon naapurikuusen lurittelupaikakseen. 

Seuraava projekti olisi kasvimaan muokkaaminen ja kasvihuoneen perustusten rakentaminen (tämäkin kuulemma tehdään viimeisen päälle tai ei ollenkaan, sanoi ukkoni).
Kunhan ensin kävisi sen kasvihuoneen ostamassa. 

Chilintaimet voivat melko paksusti, tosin kasvuvauhti näyttää hidastuneen. Ja suoraan sanottuna, ei hajuakaan miten isoja niiden tässä vaiheessa pitäisi olla, siemenet kylvin helmi-maaliskuun taitteessa. Toivotaan, että niistä jotain satoa saadaan. Muut kylvöt ovatkin sitten menneet penkin alle, salkoruusun yksi taimi vielä puksuttaa ja krassiköynnöstäkin vielä muutama hengissä, niille pitäisi köynnöstuki rakentaa. Niin, ja olihan pari kirsikkatomaatinkin alkua vielä kisassa mukana. 

Dinojen maa

Virkkuukoukku on sauhunnut kovaa tahtia viime päivät ja tänään se valmistui, ihana värikäs dinosaurus! 

Dinon saa kohta kolmevuotias kummityttöni, kerrankin lahja on ajoissa valmiina. Toivottavasti on mieleinen! 

Ohje oli todella yksityiskohtainen ja selkeä ja helppo seurata. Valmista tuli yllättävän nopeasti, luulin että projekti olisi hyvinkin puuduttava, mutta tosi kivaahan tämän tekeminen oli. Lankaa jäi vielä monta kerää, täytyypä ostaa toinenkin ohje (ehkäpä hippo..?). 

 Ohje: Puff the Magic Stegosaurus (Ravelrysta)

Koukku: 3 mm

Lanka: Hjertegarn Cotton Nr. 8

Kulutus: Vaaleanpunainen 25 g, Valkoinen 30 g, Liila 70g, Sinivihreä 70 g

Letkeä lauantai

Täydellinen lauantaipäivä alkaa olla lopuillaan, ja taas tuli napsittua kuvia pihamaalta perennapenkkien siistimisen lomassa. 

Pihalle on ilmestynyt sinne tänne krookuksia. Ne olivat viime vuonna jo ehtineet kukkia ennen kuin muutimme taloon, joten niistä en edes tiennyt. Näitä taitaa kyllä olla joka pihassa ja puutarhassa. :)

Perennapenkistä löytyi taas pari uutta tuttavuutta, kovin ovat pieniä kooltaan. Kukkivat vissiin pois alta ennen kuin isommat valtaavat kaiken tilan.

Kevätkaihonkukka

Maksaruoho ja päivänlilja puskevat sinnikkäästi uutta kasvustoa.

Tulipa käytyä myös anoppilassa ikuistamassa kanojen tepastelua pihamaalla. Nämä kaverit ei pahemmin kameraa arastele!

Kuvitelkaa tähän komea kiekaisu!

Pitkään olen haikaillut lettupannun perään. Lehtihyllystä tarttui mukaan uusin Kotivinkki, jossa oli erilaisia lettuohjeita ja sittenhän se oli viimeistään nyt pakko kurvata uudestaan kauppaan pannuostoksille.

Kermaviilipurkki lymyili hylättynä ja parhaat päivänsä nähneenä jääkaapin perällä, joten pannareita amerikkalaiseen tapaan siis tuli tekemän. 

Ohje oli hyvinkin simppeli eikä vaatinut kummoisempia aineksia. Tosin ohjeen mukaan leivinjauhetta tulisi 1 rkl, mutta tässä on varmastikin iskenyt painovirhepaholainen. Laitoin 1 tl ja hyviä tuli! Höysteenä vattuja ja omppuhilloa. 

Pääsiäisviikon tunnelmia

Keskiviikkoaamuna puoli seitsemältä näkymä ikkunasta oli eteerinen. Loppuviikko ei ole ollut onneksi näin sumuinen, mutta aurinkoa ei ole pahemmin näkynyt. 

Pihahommat eivät ole pahemmin näillä keleillä maistuneet, joten virkkuukoukku on viuhunut. Kävin Lankamaailmassa ostoksilla, itsehillintä ei onneksi pettänyt, vaan ostin vain 'tarpeeseen'. 

Ihanassa Prinsessajuttu -blogissa oli tehty kauniita katealusia, ja pitihän sitä Luxor -lankaa kokeilla kun niin kovasti kehuttiin. Ja kyllä oli ihanaa virkattavaa!  Lanka pysyi hyvin kierteellä, eikä ollut liian liukuvaa. 

Värit sopivat hyvin Teema -astiastooni ja kolmosen koukulla alusista tuli lautasille juuri sopivan kokoiset. Yhdestä kerästä tuli kaksi kattausalustaa. Toivottavasti alusille tulee käyttöä, tuskin tulee ihan arkena kuitenkaan pöytään katettua vaikka kauniit ovatkin.

Pääsiäismunia en ole maalaillut vuosikausiin, mutta lehdessä oli värjäysohjeita kananmunille ja pitipä siitä aikansa kuluksi testailla. 

Meillä kun suurin osa kananmunista tulee appivanhempien luomukanalasta (täytyykin joskus esitellä kanoja ja Hermanni -kukkoa tarkemmin!), niin ne ovat väriltään ruskeita. Munakorissa oli vain kaksi kaupan valkoista kananmunaa, joten värikokeilut jäivät pienelle otannalle. Otin pakkasesta kourallisen mustikoita ja nakkasin ne kattilaan munien ja etikkalorauksen kanssa. Kymmenisen minuutin keittämisen jälkeen tulos on tässä. Ihan nättejä kuvassa, mutta läheltä katsottuna väri oli aika epätasainen, mustikoita olisi ehkä pitänyt olla kattilassa enemmän. Äkkiä nämä kyllä miehen suuhun sitten katosivatkin!

 Pajupöllö toivottelee hyvää loppupääsiäistä!

Saunominen alkakoon

Monen monta työntäyteistä viikkoa, joihin mahtui lukemattomia ärräpäitä, tonnettain roskaa ja rojua, kymmeniä muurahaisia ja muutama 'mä en enää ikinä'. Mutta nyt se on valmis!

Onneksi rakas ukkoni on sen verran pedantti, että tekee sen loppuun minkä aloittaa. Ja hän suunnitteli ja toteutti koko homman yksin (mitä nyt minä ja appiukko auteltiin parhaamme mukaan), siitä olen uskomattoman ylpeä.

Ja kuulkaas on muuten hyvät löylyt! Sauna lämpiää keskimäärin pari kertaa viikossa, ja toimii hyvänä rentouttajana stressin ja kiireen keskellä. Jottei olisi pihasaunaksi liian moderni, kannetaan pesuvedet pihakaivosta käsivoimin, vesilasku kiittää.

Tässä kuvakimara uutukaisesta saunasta, olkaa hyvät.

Ah, mitä luksusta.

Saunatilaan ei tarvinnut ostaa lainkaan huonekaluja, käyttöön pääsivät tuolit ja pöytä joille ei ollut oikein löytynyt paikkaa talossa. Mieheni on joskus kouluaikoinaan tehnyt itse kuvassa näkyvän pöydän. Vanhat 'antiikkisakset' löytyivät puuliiteristä (olemme miettineet montakohan napanuoraa niillä on katkottu).  Tyynynpäälliset olen neulonut seiskaveikasta, Novitan Kevät 2014 -lehdestä löytyvän ohjeen mukaan.

Verhotanko oli jäänyt edellisiltä asukkailta taloon, sekin pääsi pukuhuonetta koristamaan. Verho olisi suunnitelmissa lyhentää tai vaihtaa jossain vaiheessa, mutta olkoon nyt toistaiseksi. Kuvassa vasemmalla oleva (viina)kaappi on sekin miehen kättentöitä. Kuvan alalaidassa pilkottava penkki tuli myös talon mukana, siinäkin ajan patinaa.

Saunasta löytyi vanha löylykauha ja talosta hevosenkenkä, nekin piti saada esille. Tulitikkuteline vielä yksi miehen koulutekeleistä.

Virkkasin kaksinkertaisesta Hanko -langasta säilytyskorit, ohje löytyy Kodin Kuvalehden nettisivuilta. 

  
Seinähyllyt olivat jääneet taloon, ne saivat uuden kodin pukuhuoneen seinällä. Kehyksiin kokosin parhaat mainokset saunasta löytyneistä 40-luvun sanomalehdistä. Niissä mainostetaan muun muassa hyvää kärpäspaperia, herrain hattuja ja uimahyppykisoja. 

Tähän väliin täytyy muuten laittaa yksi mainos/ilmoitus, joka ei mahtunut seinälle, mutta mielestäni aivan loistava: 

Mutta nyt takaisin saunaan! Saunan seinälle on kertynyt jo muutama lämpömittari. Kuvan ottohetkellä sauna on vasta lämpeämässä, mutta huomatkaa miten kaikki mittarit näyttävät eri lämpötilaa.

Saunan alkuperäinen tuuletusluukku hiottiin ja maalattiin ja siitä tuli kuin uusi.

Koska pojat on poikia, löytyy saunasta vähän tekniikkaakin. Mittari kertoo kiukaasta lähtevän palokaasun lämpötilan.
 

 Tällainen on meidän pieni pihasauna!