Angeet

Aakkoshaasteeseen ei ole toviin valmistunut mitään, samoja kirjaimia vain olisi jonossa. Käsityökirjahaasteen ensimmäiseksi työksi valmistuivat sen sijaan tänään Angee -sukat Cookie A:n sukkakirjasta Suloisimmat sukat. Nämä sukat taisivat olla kolmannet, jotka olen kirjasta neulonut. Mallineule oli suht helppo oppia. Täysin ulkoa en kaaviota muistanut, mutta sitä ei kuitenkaan tarvinnut kuin silloin tällöin vilkuilla.

Ostin taannoin Knit Pro:n Karbonz sukkapuikot, jotka pääsivät testaukseen näiden sukkien kanssa. Puikot ovat ensinnäkin todella kevyet, kuten nimestä saattaa päätellä. Pito on suht ok, ehkä jotain bambu- ja metallipuikkojen väliltä. Suureksi kompastuskiveksi osoittautui kuitenkin puikkojen kärkien liitoskohdat. Minulla on aika tiukka käsiala ja silmukoita piti alituiseen auttaa liitoskohdan yli, mikä oli aika rasittavaa. Tämä voi olla toki ominaisuus johon tottuu, mutta harmi kuitenkin, kun hintaakin puikoilla oli. Mutta näillä mennään toistaiseksi, kun ovat ainoat 2,25 mm sukkapuikkoni.

Malli: Angee, Cookie A (Suloisimmat sukat)

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen, Eiku keltainen (70 )g

Puikot: 2,25 mm

Lankarintamalta tuli harmillisia uutisia monille, kun Tukuwool ilmoitti lopettavansa. Minulle lanka ei ole tuttu, joten päätin sitten tilata muutaman vyyhdin vielä kun se olisi mahdollista. Langat saapuivatkin nopeasti ja ai että mitkä upeat värit!

Näistä olen ajatellut neuloa jotain kirjoneuletta, todennäköisesti ainakin kämmekkäät/lapaset ja ehkä pipon. Jos siis vain maltan, ovat niin kauniin näköiset ihan pelkkinä vyyhteinäkin.

Tällä hetkellä puikoilla on lankavaraston keventämiseksi itselleni villapaita, siitä on toivottavasti kuvia esiteltäväksi muutaman viikon sisään.

Eilen muuten pääsin ensimmäistä kertaa tänä vuonna penkomaan kukkapenkkiä, olipas rentouttavaa puuhaa. Viimevuotiset kuunliljan jäänteet siistin pois ja bongasin kevätesikon uudet taimet. Pihalla oli niin mukava puuhastella pitkästä aikaa. Halkojakin tuli pinottua liiteriin ensi talvea varten useamman tunnin edestä.

Seppo-sepelkyyhkykin on tehnyt paluumuuton, ja pulputti alkuviikosta puolisonsa kanssa pesäpuussaan (pesä sattuu olemaan suoraan makuuhuoneemme ikkunan edessä olevassa kuusessa). Nyt ei ole kyllä muutamaan hetkeen Seppoa kotona näkynyt, ties mihin on kadonnut. Toivottavasti hän vielä palaa.