Koiruuksia

Noniin, taas(kin) on päässyt melkein vuosi vierähtämään edellisestä. Ainahan tässä näin käy.

Kiirettä ei ole varsinaisesti pitänyt eikä elämä ole heittänyt kärrynpyörää, mutta inspistä bloggailla ei ole vain ollut.

Tai siis tulihan meidän perheeseen viime syksynä lisäystä pienen suomenlapinkoirapalleron muodossa. Ai että, olen rakastunut tuohon elukkaan. Miten voikin noin vähän aikaa olemassa ollut otus toimia jo nyt kuin ajatus?

Tässä kuvakollaasia matkan varrelta. Nyt koiruudella on ikää 10,5 kk.

Tarkkana kuin porkkana

Toinen korva pystyssä!

Vahtikoira

Kiltti kuin mikä, mutta myös itsepäinen ja rohkea sekä omatoiminen, oikea tutkimusmatkailija. Emme ole kovasti temppuja opettaneet, peruskäytöstavat riittävät toistaiseksi. Osaa antaa tassua, mennä maahan, istua, pysähtyä käskystä, kulkea sivulla ja hypätä käskystä kivelle/puunrungolle tms. Pihalla oli alkuun juoksunarussa meillä kun ei ole aitoja, mutta nyt pääsääntöisesti ilman hihnaa ja hyvin pysyy lähettyvillä ja tulee heti luokse/sisään käskystä.

Aamulla piski tulee kainaloon ja antaa pusuja, ruokahalua riittää pienen kylän edestä ja parhaita leluja ovat tyhjät muovipullot ja pahvilaatikot. Langat ja puikot on oppinut jättämään rauhaan onneksi!

Neuleitakin on valmistunut viime aikoina hyvään tahtiin ja tänä vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa Tour de Sockiin, joka varmasti useimmille tuttu. Kyseessä on siis sukkien nopeusneulontakisa.

Sijoitukset ensimmäisellä ja toisella etapilla 53 ja 84 tai niillä main ainakin. Tavoite on saada kaikki sukat neulottua ohjeaikaan mennessä, mutta lisätavoitteena päästä top 100 -listalle. Nyt vain kaikenlaiset reissut ja salaojarempat verottavat neulonta-aikaa enkä ole (ainakaan vielä) valvomassa öitä kisan takia. Taidan ensi vuonna osallistua uudestaan, sen verran kivaa ollut!

Ensimmäisten sukkien värin päätin etukäteen tietämättä minkälaisesta mallista on kyse. No eihän se punainen sitten ollut ehkä se paras hai-aiheisiin sukkiin, mutta värejä oli kyllä kisassa edustettuna laidasta laitaan.

Malli oli yllättävän simppeli, jouduin kerran vain purkamaan kun olin mennyt mallikuviossa sekaisin. Kantapää oli erikoinen, mutta istui jalkaani hyvin. Neulon sukkani aina sukkapuikoilla, ja yleensä varresta varpaisiin. Turkkilainen aloitus oli nopea oppia ja sukkien varretkin istuvat hyvin. Evät olivat hitaat neuloa, mutta tuovat muuten aika yksinkertaisiin sukkiin pientä jujua.

Malli: Fins, Sarah Bordelon

Puikot: 2,5 mm

Lanka: Novita Venla

Toiset sukat ja muutakin valmistunutta jäävät ensi kertaan. :)