Ihmisiä oli paljon enemmän kuin osasin odottaa ja turistiputiikkeja joka kadunkulmassa, eli oli selkeästi enemmän suurkaupungin tuntua kuin Edinburghissa, jossa käytiin viime kesänä.
Skotlannin reissulla jäi viskit maistelematta, nyt tuli sentäs kahteen otteeseen maisteltua. Jamesonia ei kyllä ehkä lasketa, koska sitä tulee kotonakin aina silloin tällöin nautittua.
Mies auliisti suostui lähtemään pariin lankakauppaan, joiden sijainnit olin tsekannut ennen reissua. No, toista pitikin etsiä tovi, mutta onneksi on älypuhelimet ja karttasovellukset.
Constant Knitterissä oli puodinpitäjänä mukava naikkonen, joka tiesi, että suomalaiset ovat kovia neulomaan. Yritin Tour de Sockin samana iltana alkavasta etapista hehkuttaa, mutta ei rouva tuntunut tietävän kisasta tai ei vain ymmärtänyt mokellustani. Mikä siinä onkin, että omassa päässä on ihan selvät sävelet mitä suusta pitäsi ulos tulla, mutta jossain kohti viesti sitten kuitenkin pätkii ja tulee sönkötettyä rallienglantia. Mutta tosiaan mukava puoti ja hyvä valikoima, vaikka kaikkia etukäteen netissä katsomaini lankoja en bongannutkaan. Mukaan tarttui Green Elephant Yarnin sukkalankaa kolmessa eri värissä sekä puiset sukkaplokit.
This is Knit löytyi ostoskeskuksesta lähempänä keskustaa ja henkilökunta oli sielläkin oikein ystävällistä. Olisin ostanut paikallisten värjäämää sukkalankaa, mutta hyllyssä jäljellä olevat sävyt eivät puhutelleet. Mies kehotti kuitenkin jotain ostamaan ("koska oltiin raahauduttu tänne asti"), niin nappasin sitten vyyhdin sinisen sävyistä Malabrigo Sockia ja setin pieniä metallisia 'hand made' -merkkejä, joita voi tyrkkiä lahjaneuleisiin.
Tour de Sockin kolmosetappi alkoi tosiaan kesken lomareissun, mutta koska olimme päättäneet ottaa reissun rennosti, minulla oli siellä täällä aikaa neuloskella hotellihuoneessa. Lankaa en ottanut mukaan kotoa, joten oli mentävä ostolangoilla, jotka hankin siis ennen ohjeen paljastumista.
Paras vaihtoehto oli sekin turhan kirjava mallineuleen erottumisen kannalta, mutta ihan pirtsakat silti tuli valmiista sukista. Malli oli melko neutraali mielestäni, ei herättänyt intohimoja suuntaan tai toiseen. Mallineuletta en kyllä kokonaan oppinut ulkoa, vaikka yksinkertainen olikin. Ohjetta oli hankala seurata, melkoista sillisalaattia. En myöskään tykännyt sukan kärkiosuudesta, jossa mallineuleesta oli jäljellä vain nurjat raidat, mielummin olisin neulonut pelkkää sileää.
Malli: Indecisions, Adrienne Fong
Lanka: Green Elephant Yarns SW Merino Nylon
Puikot: 2,5 mm cubics
Toisesta etapistakin toki valmistui sukat ja ai että olikin ihana malli. Alkuun oli pientä hikoilua, kun ohjeessa oli tuplaresoria, Latvian braidia (nevöhööd) ja kirjoneuletta (teen harvoin) ja ihan uusi kantapäämalli. Näitä oli kuitenkin ilo neuloa, etenkin jälkimmäistä sukkaa, kun uudet tekniikat oli jo tuttua kauraa. Sokkona valitsemani värit olivat nappivalinta ja Lanitium on ihanaa neulottavaa. Haluaisin kyllä toisenkin parin tehdä, tällä kertaa 'perinteisimmillä' väreillä. Teräosasta tekisin himppusen lyhyemmän, ja sukkaosan pienemmällä koolla muutenkin, varsi oli sopiva M-koossa.
Eihän näitä malta käyttöön ottaa, niin kauniit sukista tulee!
Malli: Kanteletar, Tiina Kuu
Puikot: 2,5mm
Lanka: Lanitium ex Machina Basic Sock (Sapling) 50g ja LeM Basic Sock (Haze) 9g sekä Hjertergarn Sock 4 (musta) 29g
Kisasijoitukseni vain tippuvat etappi etapilta. Lähdinkin tosin sillä mentaliteetilla kisaan, että kunhan valmista tulee niin se riittää. Nelosetapin ekaa sukkaa neuloin jo varmaan yhdeksän-kymmenen tuntia ja sain sukan neulottua kärkikavennuksiin asti. Näkihän sen jo vartta neuloessa, että isot tulee, ja kun sukkaosuuskin oli mallia teltta, meni sukkaparka purkuun. Nyt on uudet pienemmät sukat eri langasta hyvällä mallilla, sinnillä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti